Koti-illat

 Saan kotona aina kaaoksen aikaiseksi. Siinä ei kauaa mene, kun jokin idea pulpahtaa ja taas jo mennään! Meillähän riittää tilaa mellastaa, toteuttaa itseään ja saan sopimaan, kun oikein innostun sen saman kaaoksen moneen eri tilaan. 

Luovuus on hyvä kaaos. Toisille se on kauhunpaikka, mutta minun on saatava laittaa kaikki näkyville, jotta näen mistä ottaa ja valita. 

Minulle enemmän on enemmän ja lupaan aina itselleni, että nyt hillitään. Ihan ei mee silleen napista painamalla, mutta kun tiedän jonkun tulevan, saan kaaokseni hallintaan. Yllärit kärsiköön. 

Oli nappivalinta valita nappikryssat. Ne passaa tähän maantuvaan vuodenaikaan tuomaan lisää vihreyttä. Kesällä ei leikkokukilla juhlita, mutta syksystä kevääseen maljakoissa ja ruukuissa kukkii vuodenaikakukinnat. Ja niitä on yleensä paljon.

Ensimmäiset Päkinänsärkijät on pongattu. Tämän vihreän ostin työmatkalla, toisen pongasin kauppareissulta. Jätin molemmat jo näkyviin, eihän jouluun ole kuin hetki aikaa. 

Nyt on syyslomaviikko ja sehän tarkoittaa kohdallani iltatyövapaita. Teen kuitenkin yhden korvaavan iltatyön ja suunnittelen ensi kevään kurssitarjontaa, eli en fyysisesti ole läsnä kaikkialla, mutta kalenterin kanssa kylläkin. 

Selailen harrastekirjoja, panostan omiin lasitöihin ja pidän mahdollisesti pari vapaapäivää päivätyöstäni, jos se on mahdollista. Alustavasti on sovittuna, kun minulla on vielä kaikki tämän vuoden pekkaset pitämättä.

Syksyn tapahtumia

 Ihanaa, kun saa kokoontua ja osallistua tapahtumiin pitkän tauon jälkeen. Tosin tauti lisääntyy edelleen, mutta toivotaan, ettei se sulje taas kaikkia paikkoja. Me kävimme upeissa maisemissa, Leineperin Ruukissa Ulvilassa, jälleen kerran, kun vuorossa oli Tuliruukki. 

Historiallisessa miljöössä on tunnelmaa, kun sadat kynttilät ja roihut valaisevat teitä ja polkuja. 

Pimenevässä illassa paikka täyttyi vierailijoista, joita tuli monesta suunnasta. Meiltä on matkaa noin tunti suuntaansa, mutta sehän taittuu autolla. Vettä oli luvassa koko päiväksi, mutta iltaa kohden taivas selkeni. Oli fiksua laittaa kumpparit jalkaan. Vedin kyllä sellaisen kerrospukeutumisen ennätyksen varuiksi. Ei tarvinnut illalla palella, eikä tullut kyllä kuumakaan. 

Käsityöläiset olivat paikalla esittelemässä taitojaan ja myymässä tuotteitaan. Tässä on sepän paja.

Rakennuksessa on kauniit ikkunakaaret ja jykevät seinät.

Rakennus on suuri ja ryhdikäs. Tämän vieressä, Kullaanjoki Katokosken, toisella puolen on mylly, josta haimme lisää lättyjauhoja, aineet hernariin ja ohrapuuroon. Pussikaupalla hyvää mieltä ja vatsantäytettä.

Erilaiset tapahtumat rytmittävät ruukin vuodenaikoja. Näyttelyt, tapahtumat, teatteri ja tietysti upea miljöö tuo paikalle väkeä ympäri vuoden. Täällä on myös mahdollista vuokrata juhla- ja saunatilaa.

Savipakarissa tarjoillaan anniskeluoikeuksilla. Jonoa oli jatkuvasti ulos asti, mutta lämmin ja viihtyisä tila tarjosi katseltavaa annoksia odotellessamme. 

Raaka-aineet tulevat lähialueelta. Kuten myös tapahtumassa tarjolla olleiden myyntipisteiden tuotteet.

Illan ohjelmassa oli keskiaikaseuran taistelunäytös, tulinuolen ammuntaa, Zamburun rumputuli soittoesitys, tanssiesitys ja lopuksi Satasirkuksen Tulisirkus.

Led-vanne

Kronby-swoncho

 Tänään taitaa ollakin sellainen lokakuun harmaa, lonkeron harmaa, päivä. Taivas enteilee sadetta, maa kaipaa vettä. Miäs kuvasi viikolla uusimman neuleeni, kun taivas oli sees ja aurinko lämmitti. 

Novita 3/2022, ohje 33, Kronby-swoncho. Tämä ohje iski kuin sata salamaa heti lehden nähtyäni, mutta meni neulejonoon muiden perään.

"Kansallismuseon Toista maata-näyttelyn esineet ovat monenlaisia ja monessa eri käytössä palvelleita: kirkon esineistöä, astioita, leluja, käsityötarvikkeita."

Lehdessä on useampi mielenkiintoinen neule, josta haaveilen.

Tämä Sisko Sälpäkiven suunnittelema malli on saanut innostuksensa koristeellisesta Kruunpyyn vanhasta kirkon sisäkattomaalauksesta, joka on purettu 1822. 

Näin on saanut alkunsa Sälpäkiven tulkinnat neulottuina kansallisaarteina. 

Mikä on swoncho?

Jo lapsena minulla oli poncho. Ai että sen hapsut oli kivat!

Voi olla, että se asuste on minulla vieläkin jossain jemmoissa.

Nyt tässä on hihansuut, joka kokoaa helmat, siis swoncho.

Syksyinen luonto on kauneimmillaan

Tämän vaatteen kanssa pystyy liikkumaan hyvin. Jos kinnaa, nostaa takahelmoja himpan ylemmäksi. Tein yhdet lisäykset ohjetta enemmän, että sain helmaa pidemmäksi.

Ai mun hiukset? Ne on ihan omat, kihara ja väri. Aamulla sitaisen tiukan sykerön ilman lisäaineita, ettei hiukset valu silmille.

Valmiin neuleen paino on 0, 650 kg.

Ruskea lanka on Novitan seiskaa, 200 g kerissä myytävä CM kampanjalanka. Pistaasin vihreä on vuosia sitten Turun reissulta Lankamaailmasta ostettu vyötteetön kerä. 

Muuttuva ympäristö

Vanhan pirtin pihassa on punainen paja. Rusehtavana tämä pelti myytiin, mutta tämä on kyllä paljon parempi kuin ruskea. Hanskin paja on nyt sävy sävyyn muiden rakennusten kanssa. Pihasta katsottuna oli jo tottunut valkoisen rakennuksen seiniin ja nyt punaisiin. Miäs on laittanut pintapeltiä naapurin kanssa yhteisvoimin. Vähitellen tämäkin puoli siistiytyy ja rakennusmateriaalit häviävät pois ympäristöstä omille paikoilleen.

Syksy on minun juttuni. Silloin värit hehkuu, luonto laittaa parastaan ja ilma on raikas. Ei kylmä, vaan raikas. Sadesää ei haittaa, eikä pimeys lannista. 

Yritän iloita tästäkin syksystä, vaikka koronan jättämä voimattomuus on kyllä harmillista. Miäs on sairastunut jälkitauteihin, eikä tämäkään kuulosta hyvältä tietäen miten kovan taudin molemmat sairastimme muutama viikko sitten.

Kamerakierroksen lisäksi, olen käynyt kahdesti nostamassa daalian juurakot. Nyt ne on kaikki kellarissa. Samoin jättiverbenan juurakot. Tosin jälkimmäisistä osan vein myös työhuoneeseen. 

Kannoin myös pelakuut kasvihuoneesta työhuoneeseen. Oli niissä roudaamista!

Perunatkin on nostettu pellosta. Kesäkuussa istutimme kymmenen kiloa, syyskuussa miäs nosti n.100 kg syötävää. Nyt on perunasta asiaa, että saadaan kaikki nämä puputettua talven aikana. 

Syksyn kirkas taivas, yötä myöten, kun kuu on mollottanut täydellä pläsillään. Aamulla, kun lähdin töihin, pihassa oli valoisaa. Piti oikein kurkkia olan yli, että millainen mollotin siellä paistattelee.

Vaikka en ihan joka ilta ole jaksanut pihalle puuhailemaan, niin en niin väsynyt ole, ettenkö syömään olisi jaksanut raahautua. Nämä on ihan parhaita suoraan puusta poimien. 

Heinäkuussa hikoiltiin kasvarin päädyssä kukkalaatikon parissa. Jo silloin aprikoitiin, että ottiko kasvi niin itseensä, että joudumme uusimaan sen, mutta ei. Pikkaisen sen kasvusto kuivahti, mutta annoin olla. Ei se niin nätiltä kesällä näyttänyt, mutta nyt syksyn väreissä kuivat oksat häiritse laisinkaan. Katsotaan sitten keväällä mitä tälle pitää tehdä.

Nämä värit on kyllä niin kauniit!

Kevään ensimmäiset on kyllä syksyn viimeiset. En poista kasvustoa, vaan se saa jäädä kukkimaan tähän, kunnes talvi sen lannistaa.

Omenapuun lehdistö

Kuvaan paljon pihassa. Minusta oman pihan muutos vuodenaikojen mukaan on kivaa seurata. Syksyinen auringonlasku, miljoonat pienet ötökät sen edessä ja nurmessa kimaltavat ohuet seitinjuovat.

Pihapuun naavaparta

Tämä suuri murattikin pitää jaksaa kantaa suojiin. Se on kasvanut hyvin kesän aikana. Ostin pienen purkkitaimen kolme vuotta sitten ja meinaan saada säilymään seuraavaankin kesään. Tämä talvehtii kellarissa ja kevään tullen kannan sen kasvihuoneeseen ottamaan väriä lehtiinsä.

Syksy näkyy myös aidanteella, jonne tehtiin kivireunus kesäloman alussa. Pihan keskeneräiset kohteet on niin silmää hiveleviä, että joka kerta nautin kulkiessani ohitse. Syystöinä ajattelimme, että siistimme syksyn aikana osan koko pihan kasvustosta, mutta katsotaan nyt jaksammeko, kuinka kauan tämä tauti riivaa vielä meitä. 

Tämän vuoden pihatyötavoitteista on saatu viimeisteltyä kaikki muut kohteet, paitsi takapiha. Takapihasta ei voi puhua niin, että siitä puuttuu viimeistely! Se on vielä ihan alkutekijöissään, eli hiekkakuormatkin tilaamatta. 

Annabella hortsujen kaunis syysväri. Näistä saisi tehtyä vaikka kranssin ulko-oveen. 

Mutta en juurikaan katko kukintoja ennen kevättä. 

Kesän aikana on ollut puhetta kärhöistä. Onko ne kuollut, vai hengissä? Ne oli vaan niin hitaalla, että niiden kasvuun lähtö venyi ja venyi. Lopulta, kun näiden kukinta alkoi, alkoi myös yöhallat. Tämä yksilö on saanut olla suojassa vesialtaan päällä olevassa kaaressa. Pihassa on vielä jonkin verran kukintaa, josta otan ilon irti. Kuten myös syksyn ihanista väreistä!