Nyt vihertää!

 Tuumasta toimeen ja kukkakauppaan. Pahimmoisimmat pakkaset, mutta ei auta, kun viherpeukaloa pakottaa!
Auta armias, kunhan en innostu siemenkasvatuksesta. 
Pirtin ikkunanedus huusi tyhjyyttä. Katselin ikkunaa, ihan tyhjä. Ei yhtään lasityötä tupakeittiössä, merkillistä. Väriä haettiin tietsikkahuoneen ikkunasta siirtämällä kettutyö pirttiin. Sitten ootettiin vapaailtaa, kukkakauppaan ja valikoimaan jotain meitä miellyttävää.
Kuten jo mainitsin, pakkasen painava ilma ei haittaa, kun mieli halajaa vihreää. Meidän pakkauspöydältä paperia kului useampi arkki. Teippi loppui kesken, mutta onneksi oli paljon käyttämätöntä pakkausnarua, että sain hujopit suojattua. 
Autosta takapenkki nurin, paketit pötkölleen, lämmöt kaakkoon ja parin päivän kuluttua ihmettelemään, mitä sitä tuli ostettua. Siinä ne, makkarin ovella pötköttivät riti rinnan, kunnes ennätin apuun.

 Viherkasvi-innostukseni on aina ollut kovin aaltoilevaa. Viime kesänä luovuin syystä useammasta kasvista. En ole mitenkään yli-innokas hortonomi, mutta pidän rehevyydestä, monimuotoisuudesta ja toivon, että ihan peruskasvit viihtyvät. Kun sisutuksesta on poistunut vihreys, kaipaan sitä kuitenkin jossain muodossa.
Toinen valituista kasveista on suurehko reunustraakkipuu. Tällä saa rehevän vehreyden ja hiukan korkeuseroa. Hyvä taustakasvi, kun runko on paljaana. Meidän ikkunoista ei saa valoa lattianrajaan, kuin kesällä.

 Saniaisen ostin kauppareissulla Lidlistä. Kotona pöyhiessäni huomaan edelleen olevani herkkä kasvin itiöille. Pari mojovaa aivastusta saa loputkin pölyt leijumaan. Eikä meillä ehdi mihinkään pöly kertymään, kun kotona ollessani jatkuvasti siirrän, muutan ja muokkaan. Milloin viherryksiä, purkkeja ja purnukoita, tyynyjä, mattoja, pöytää, tuolia....

 Asettelin saniaisen suurehkon ylös alaisin käännetyn lasipurkin päälle. Pinnat eivät ole mokiskaan, kun sumuttelen vettä kasvustoon. Jatkuva lämmittämisen tarve, kuivuus ja pimeys. Kasvivaloilla saisi päivän pimeimpiin hetkiin hyvän potkun, jolloinka uudet versot lähtisivät paremmin kasvuun.

 Nukkumaija vetosi minuun Tokmannilla lehden alapuolen punertavalla sävyllään. Meillä on ollut jos minkälaisia maijoja ja matteja, mutta kokeillaan nyt tätäkin versiota. Nostin ruukun tyhjän puulaatikon päälle, että olisi edes hieman samalla korkeudella muiden vihreiden kanssa.

 Kastanjasutipuu on toinen näistä suurista kasveista, joka ostettiin Plantagenista. Miäs halusi tuollaisen pattijalan, vaikka minä kyllä yritin johdatella himppasen erilaisen kasvuston äärelle. Tämä on minulla aivan uusi tuttavuus, mutta hyvin me ollaan tultu juttuun muutaman päivän aikana. Suihkuttelin vettä myös tämän lehdistölle.
Olen onnistuneesti kantanut kaikki suuret suojaruukkuni kasvarille, jonne ei nyt pääse lumen ja turvonneiden ovien vuoksi. Tuskin kasvia haittaa vaikka asettelin sen roskikseen, kirjaimellisesti =)

 Pidän rönsyliljoista, ja varsinkin näistä kirjavista. En tarkalleen edes tiedä onko tämä kirjorönsylilja, mutta sen hoito lienee kuitenkin sama, kuin rönsyjen yleensä. Rehevät, rönsyilevät kavustot olen sijoittanut amppeleihin kodin muihin huoneisiin. Pirttiin jätin vain nämä pienimmät, joita voin käyttää vielä vaikka pöytäkasvina.

 Hiljattain päivittämäni kori ei kauaa pysynyt kynttiläalustana, vaan päätyi tarjotin pinnallaan kukka-alustaksi.

Ruukunjuurella pienet keraamiset linnut.

Illan hämärtyessä sytytän pienen ikkunavalon ja katson, että kaikki on ok. Pyöräytän ruukun vielä toiseen asentoon, kasvakoon kauniisti ja tasaisesti.

 Aloekasvi on muisto viime kesän matkalta Raumalta. Se sai ruukkunsa juurelle hopeisen liskon.

 Nalle on lahja ja sydän hyvältä blogiystävältä kaukaa pohjoisesta vuosia sitten.

 Auringonsäteitä, lämpöä ja kauniita ajatuksia.