Se on kuin jäitä polttelis, kun tietää mikä tuolla pihalla oottelee. Pongasin viime vuonna alkusyksystä kuvan, jossa kaupiteltiin pärrää. Miäs on jo hyvän aikaa sanonut, että olisi kiva löytää jokin projekti, jonka parissa voisi puuhailla ja hyvän syyn lähteä etsimään rompetorilta osaa. No tässä sitä projektia piisaa ja monta hyvää syytä lähteä etsimään.
Yamaha kulkeentui meille farkun kyydissä, ihan vain auton sisälle ängettynä. Tällä ei ole ajettu vuosiin, tai tarkemmin, vuosikymmeniin. Muistaakseni tämä oli nojaillut ladonseinää viimeiset 30 vuotta.
Vielä ei ole kokeiltu lähteekö tämä käyntiin, ei tehdä enempää konerikkoa. Osa kerrallaan purkuun. Se kuinka entisöidyksi pinnat muuttuvat, riippuu siitä, kuinka puhkikuluneita osat ovat. Tähän on jo netistä etsitty osia, mutta niitä ei taida löytyä ihan läheltä, kun näitä ei ole rekisteröity aikoinaan kuin muutama tänne Suomeen.
Vanha rekisterikilpi on vielä paikoillaan, mutta se ei kuulu kuitenkaan tähän pärrään.
Kevarissa ei vauhti pääse päätä huimaamaan, tuskin sitä tarvitaankaan. Pärrä on nimittäin tulossa minun käyttööni =)
Asvalttipinta odottaa....
tiistai 22. tammikuuta 2019
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Jo on makee! Kieltämättä se kaipaa kunnostusta mutta voin kuvitella kuin hieno siitä tulee!
Kiitos Saija. Vanhoissa kulkuneuvoissa on hyvää rosoa ja aikamatka menneisyyteen täytyy päästä kokemaan.
Meillä on harrastettu koko elämänmittaista jenkkiautojen entisöintiä/ remppaa. Voin kuvitella sen osienmetsästyksen ihan täysin ;)
No wau <3 Siinähän on rouvalle tuleva kulkupeli. Mukavaa keskiviikkoa <3
En tiedä kumpi on harrastajalle mieluisampi, se matka, vai valmis tuote.
Odotan innolla mitä tuleman pitää.
Oikia timantti!
...mukavaa touhua niitten osien metsästäminen....
ja mikä ettei sifonki huivi päähän ja kukkamekko päälle ja raitille:),yhessä):) ,Ihana!!!
Mukavaa loppuviikkoa;)
Oolalaa, mikä näky!
Kestäneekö runko, jos menemme yhdessä 🤔
Lähetä kommentti