Talven sävyt

 Hektinen viikko jätti taakseen monta päivää, sankkoja lumisateita ja kipakoita pakkasia, aikaisia aamuja ja myöhäisiä iltoja. Kaikki suunnitellut iltakurssit on saatettu alkuun ja tästä on hyvä jatkaa kohti haasteellisia ja inspiroivia töitä. 

Koti on paikka, johon aina tullaan hyvillä mielin ja sen syli on avoin myös vieraille. Viime vuonna aloitettu materiaalin karsiminen jatkuu edelleen, mutta voi kyllä minä nautin tästä valon määrästä, joka kulkee jo lähes koko kodin. Siitä saa energiaa ja intoa uusiin suunnitelmiinsa.

 Tämä viikonloppu vain ollaan ja touhutaan kotona. Miäs teki autoremppaa naapurin kanssa ja minä sain vauhdin päälle ja aloitin järjestelemään käsityötarpeitani, joita on niin monenlaista. 
Jokunen banaanilaatikko on kannettu takaisin työhuoneelta, monta on vielä tyhjentämättä. Jostain laatikoiden uumenista tuli vastaan nämä kynsilakkakoristeeni. Päätin, että otan nämä  kaikki esille, enkä laita kaappien kätköön. Ovat kuitenkin sen verran pieniä ja siroja, ettei niillä mitään täytä. Kuvassa Vanamon kukka.

 Uuninlämmössä on mukava kiikutella. Eilen pakkasmittari mittasi -18' aamulukeman. Hrrr!

 Korituolien syleilyssä omien lampaiden taljat. Meillähän oli aikoinaan myös 15 lammasta, joista luovuttiin vasta ihan viimeiseksi. Taljat ovat ihanan lämpimät. Olen käyttänyt näitä vuoroin mattoina, vuoroin istuinsuojina. Kuiva pakkaspäivä pesaisee villan jälleen kuosiinsa.

 Kynttiläkipon pinnassa ei näy liiemmin pinta laskevan. Olen intohimoinen kynttilöiden ostaja, vaikka aina päätän, etten edes katso tarjontaa. Sytyttelen aamuisin kotona ollessamme paljon pieniä valonlähteitä ja samalla äänen puhelen, nokisen ikkunat, nokiset ikkunat.

 Tyttären vuodesohva on peittynyt puuteriin. Vaaleanpunaisen, valkoisen ja harmaan eri sävyt miellyttävät nyt eniten. Mitä kevät tuo tullessaan, se jää nähtäväksi. Kaappien kätköistä löytyy vielä paljon erilaisia tekstiilejä, joiden tarvetta olen miettinyt. Jos laitan ne nyt kiertoon, tarviiko katua hetken kuluttua? Toisaalta, jos ei niitä aio käyttääkään, miksi säilyttää.

 Keikkasin tyhjän turkoosin korin ja tein siitä kynttilälle pöydän. Saas nähdä kuinka kauan tuo pullo tuossa keikkuu, kun iltahämärissä kokonaisuus oli melko näkymätön. Suuri pyöreä tarjotin tekisi "pöydästä" enemmän pöydän, mutta en vielä päättänyt jääkö tuo tuollaisena olemaan.

 Ompelemani nahkarahit kannoin pirttiin, kun kuusen jälkeen tila tuntui melkein alastomalta. Musta pinta tuo ryhtiä muutoin vaaleisiin pintoihin. Onhan tuo suuri astiakaappikin tumma, mutta sen lasken jo melkein kiintokalusteeksi, kun sitä ei niin vaan siirrellä.

 Pienet viherrykset sinnittelevät ikkunalla. Pimeys, jatkuva lämmityksen tarve ja epäsäännöllinen huomioiminen kurittaa kasvia, kuin kasvia. Toisen saniaisen päivät tuli luettua, kun en muistanut kurotella vettä amppeliin. Pahuksen herkkähipiäinen =D

 Muutama orkidea kukkii jälleen. Tein syksyllä päätöksen, että vien kaikki kukkimattomat orkideat työhuoneelle. Siellä ne nyt ovat olleet monta kuukautta ilman minkäänlaista hoitoa. Vettähän nekin kaipaavat, mutta hortonomi vain lorvailee.

 Tehotyttöjen keinu oottaa käyttäjää. Minusta tässä keinussa on kaunista ajan tuomaa patinaa. Siinä ovat kiikutelleet monta pientä ennen kuin miäs toi tämän joskus töistä tulleessaan muistaakseni vitosella tai kympillä.

 Nurkassa näkyy vähäseltään verhot, joiden vaihtoa talvisempaan kuosiin suunnittelin jo syksyllä. Vaihtamattahan ne jäivät. Taannoisella reissulla olin jo ostamassa uusia kuoseja, mutta kun ei heti tule sellaista tunnetta, että se on nyt ja tässä, on parempi ettei osta mitään. En jäänyt katumaan, ettei kauppoja syntynyt. Ei tarvitse tuntea mitään huonoa omaatuntoa, että en ole jo ommellut päärmeitä, pessyt ikkunoita, silittänyt, rypyttänyt ja laskostanut. Eiköhän aurikoiset päivät tuo tullessaan idean, tai päätöksen, ruåttalaiset pitsiverhot valmiina kaapista on ihan hyvä valinta. Tai sitten jotain ihan muuta.

 Pitkällä aasinsillalla pääsin näihin kuviin, jossa on koko pirtin väripilkku, pehmeä, suuri nukkamatto. 
Viime juhannuksena, heti sunnuntain valjettua, olimme miähen kanssa ajoissa Sotkan pihassa, kun mattoale käynnistyi klo 12. Minulla oli tietty kuosi mielessäni, jota olin jo hyvän aikaa ihastellut nettien palstoilla. Väreiltään täydellinen, juuri minun väripalettiini sopiva Bloom- matto myytiin puoleen hintaan. Olin missanut pari aiempaa tarjousta, joten nyt osasin varautua ja saimme mattokääryleen mukaan muutamassa minuutissa. 
Vaikka siitä ei näy kuin vähäseltään, se on riittävä. Jos meillä olisi, mutta ei ollut kuin hetken, jokin pieni sohvapöytä, matto näkyisi ihan eri tavalla. 
Tällekin matolle sopii sama hoito, kuin lampaantaljoille, kuiva pakkaslumi. Suunnittelin laittavani pöydälle huovuttamani liina, mutta liika on liikaa. Eikä tuo pöytäkaluston väri miellytä minua vieläkään. Huopaliinaa voisi käyttää keittiönpöydällä, mutta sinne sen on jäänyt työhuoneelle, käyttämättömien pinoon.