keskiviikko 6. toukokuuta 2020

Niin monta kaunista kukkaa

Lähialueelta löytyy kauneutta, kun vain käy katsomaan. Sinivuokot ovat vallaneet metsäreunat. Luonnonvaraisena sinisiä kukkaryppäitä löytyy ihan läheltä.
Että jaksaa liikkua paljon, pitää syödä hyvin. Ulkoilu kuluttaa, eli väriä, makua ja terveyttä. Olemme puuhailleet illat pihatöiden parissa. Viime viikonloppu oli alunperin tarjoitus viettää Tallinnassa. Juu, ei menty.
Sitä vastoin tehtiin niitä pihatöitä. Minulla oli sunnuntaina hiukan veto vex. Ei aina jaksa, vaikka tahtotila olisi hyvä. Monesta inpiroivasta työstä on joskus niin vaikea valita. Kun lopulta pääsin iltapäivällä ulos, haa, painepesuri oli tuotu esille. Miäs vaihtoi kesärenkaat autoihin ja pesi vanteet/autot. Nappasin vapaana olevan pesurin ja pesin pihakeinun. Jestas mikä ero!
Kannoin toisen penkin pesuun ja kun miäs lähti fixaamaan penkkiä, sain pestäväkseni vielä toisenkin penkin. Nyt on kesäkalusteet puunattu. En olisi ikinä alkanut hommaan harjan ja vesiämpärin kanssa, kyynärpääni pahat kulumat ei olisi tykänneet tästä.
Keinunjalat pitäisi vielä korjata ja sitten. Sitten olisi maalinvalinta. Vai maalaanko? On näissä kova työ, mutta puunvärisenäkin ne ihan kivat, luontoon sopivat.
Luonnosta puheenolleen, kuvasin pihassa kasvuun pyrähtäneet ensimmäiset kukkivat. Keskellä vihertävä lehtikuusen vihreys lisääntyy päivän aikana hurjaa vauhtia.
Alkuviikosta tein kokeen ja nostin kukkapenkistä muutaman kuolanpionin siementaimen. Lehtipunerrus ja pitkät juuret olivat hyvä merkki, nyt kaivetaan. Jätin vielä suuren osan kukkapenkkiin, jos nämä eivät onnistu, käyn tekemässä uuden kaivuureissun.
Istutin juurakot hyvään multaan ja vein pioninalut kasvariin vahvistumaan. Olisin voinut laittaa nämä suoraan toiseen kukkapenkiin, mutta tiedän niiden jäävän jalkoihin, kun on rikkaruohjen kurittamisen vuoro. Hiukan jo ääneen suunnittelin, että näillä taimilla voisi aloittaa etupihan suuren kukkamaan muokkaamista, eli hommataan reunuskiveä, poistetaan puurakenteet ja kierretään samalla koko kukkpenkki. Ja samalla tehdään pieni laajennus. Ihan pikkiriikkinen =)
Olen istuttanut ensimmäiset orvokit. Täytin maha-altaat kevään ilahduttajilla. Ilmojen lämmitessä lisäilen näiden joukkoon kesäkukkijoita. Lähinnä lamoavia viherryksiä.
Miäs meni taas pergolan pariin. Saimme päätettyä pohjan koon ja muodon. Nyt on kunnon lava!
Laudoituksen valmistuttua suunnataan katse yläpuolen tukirakenteisiin. Siinä oli hiukan eriävät mielipiteet, mutta neuvottelimme, mittailimme ja kokeilimme eri versioita, päädyimme säteittäiseen ratkaisuun.
Joka muuttui vielä seuraavana päivänä kertaalleen. Voi meitä. Kun mikään ei ollut vielä kiinni, lautoja oli helppo siirrellä, katsella eri suunnista. Melkoista kolinaa työmaalta kuuluu, eli kyllä siellä jotain taas valmistuu.
Pari yötä on taas mennyt hiukan keveimmillä unosilla. Taitaa mennä tämäkin yö ihan kuutamolla,

5 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

Minun polkuni kulkee :)aina väärässä metsässä..ei valkovuokkoja ,eikä sinivuokkoja..lesken lehdestä ,olen iloinen:))sellaisen nähdessäni,

Kevät pesut,tekee hurjia muutoksia,kiitos "painepesureiden":)
..joskus on rettuutettava itteään pitkin pihhaa....ja sieltä se fiilis taas löytyykin.
Miehesi tekee..upeita juttuja!
Mukavia kevät töitä..ja kahvitaukoja väliin..

TeSa kirjoitti...

Muutama leskenlehtikin on jo näkynyt.
Yhteistyö miähen kanssa on sujuvaa ja toteutus nopeaa 😊

Onneli Winter kirjoitti...

Hieno tulee...jäin unelmoimaan tuosta kuumaisemasta...ihana <3

Liisan kotona kirjoitti...

kyllä tulee hieno pergola. Mielenkiinnolla odottelen lopputulosta :) Mukavaa viikonloppua <3

TeSa kirjoitti...

Kiitos teille, ihanaa viikonloppua myös teille.