Joulun lapsi

Ai kuinka pidänkään joulusta! Tänään viimeksi huokailin jouluvalojen ihanuutta, runsautta ja riemua, kun suhasimme töistä joululomalle. Talojen ikkunat, parvekkeet ja pihamaat on valaistu niin monin kauniin valosarjoin. Viikolla satanut kevyt pakkaslumi puuteroi maisemat sadunomaiseen taikaan. Oispa joulu ainainen! Vaikka joulukuu on ollut kiireinen, olen yrittänyt ajatella vain positiivisia ajatuksia. En päästä ajatusta kiireestä sen pidemmälle, vaan nautin hetkestä ja ajasta. Ainoastaa harmittelin, kun en ennättänyt tekemään yhtäkään joulukorttia tälle joululle. Lähettämieni korttien määrä oli niin vähäinen mihin yksi arkki joulumerkkejä riitti. Suurinpiirtein saman verran saatiin joulutervehdyksiä takaisin.
Kaikesta työmäärästä huolimatta ennätimme käymään vielä kerran teatterissakin tänä vuonna. Tällä kertaa kävimme katsomassa Sirkku Peltolan Pässin, joka oli kyllä hauska. Oli se, vaikka molemmilla oli vaikeuksia pysyä hereillä näytöksen aikana. Keskellä viikkoa iltanäytös ei ole ihan paras mahdollinen aika kulttuurielämykselle kumpaisellekaan. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun otti voimille =D

Jouluiset astelemat ovat vallanneet pöytien ja tasojen pinnat. Itseäni ilahduttaa erilaiset hahmot Pähkinänsärkijästä. Sain tämän suuren kuninkaan miäheltä synttärilahjaksi. Ihan itse valitsin, varasin, hain ja maksoin. Tämä on niin töpäkkä tolppa ja painava, ettei sitä parane paiskoa mihinkään.

Sytyttelen kynttilät heti kotiin tultuamme. Niillä saa kivan tunnelman, eikä hassumpia ole kuviotkaan, joita purkin pinnasta välkehtii.

Pieni hiirikuningas lahjapaketteineen on suloisen kokoinen.

Tämä on suuren kuninkaan kaksoisolento minimitoilla.

Tänään alkoi rentouttava joululoma hyvissä merkeissä, kun sain allekirjoittaa vakkarisopparin töistä lähteissäni. Helpottunut, erittäin tyytyväinen ja kiitollinen olo. Työn vaihtelevuus, monipuolisuus, omatoimisuus ja ajoittainen?! kiire sopii minulle täydellisesti. Uusien nimikkeiden ja tuotteiden tunnistaminen on ollut vaativaa, mutta antoisaa.