Vuosi 2018

 Tavakseni on tullut tehdä kooste kuluneesta vuodesta. Yleensä minulla on ollut joulukuun lopussa jo hyvä pohja kuvineen, jota olen vain täydentänyt pienin nyassein ennen vuoden loppua,  mutta nyt tein niin, että otin kuvat uudesta työpisteestäni ja jatkan pöydän ja ympäristön muokkaamista myöhemmin. 
Pyrin vähentämään myös näkyvillä olevan materiaalin määrää siinä määrin, ettei sen jatkuva näkeminen ahdista, eikä ikään kuin pakota koko ajan tekemään ja ahdistumaan lisää, kun en kuitenkaan ennätä.
Jossain vaiheessa työpisteeni tulee vielä täydentymään, jolloin teen uuden päivityksen tuotenimikkeineen. Olen niin tyytyväinen jo nyt, väreineen, somisteineen ja mahdollisuuksineen, mitä olemme saaneet aikaan. Kauneus, keveys ja uudistuminen on onnistunut.
Tästä pääsen hyvin aasinsillalla kuluneen vuoden näkyvimpään osuuteen, eli huone huoneelta jatkuneeseen muutokseen. Meiltä kannettiin ulos 7 täyskorkeaa vaatekaappia! Yksi kaapisto siirrettiin talon päädyssä olevaan varastoon kausivaatteita varten ja muut ulkoistettiin. Se oli jo hyvin näkyvä toimenpide. Ja työllistävä. Olemme siivonneet, järjestelleen, lajitelleet ja poistaneet materiaalia ympäriltämme niin, että se näkyy mukavuutena ja väljyytenä. 
Kodin pinnat ovat saaneet uuden värin, katot, ovet ja karmit valkoisen. Huone tilan ja käytön mukaan valitun sävyn. Tämä jatkuu vielä ensi vuoden puolella, mutta ei missään tapauksessa alkuvuodesta!

 Alkuvuoden aktiivinen opiskelu ja iltatyöt tuntuvat kaukaisuudelta, vaikka ei siitä ole aikaakaan, kun sain suoritettua kasvatustieteen perusopintojen lopputentit ja ohjaustoiminnan artesaanin tutkinnon valmiiksi. Kuluneen vuoden aikana lasikurssit hoituivat mallikkaasti, vain yhden illan jouduin olemaan poissa, kun ääneni oli hukassa. Kolme erillistä kurssia ja kaikissa erilainen työskentelytapa.
Jälkeenpäin olen miettinyt mistä sitä saakaan sellaisen voimaran, että voi suorittaa kaiken yhtä aikaa? Jos minulla ei olisi niin hyvä taustatuki en pysyisi millään kasassa. Hän on huolehtinut kodista, ruoka-asioista, aikatauluista ja tsempannut. Myönnän, että muistini on pätkinyt todella pahasti. Onneksi on tämä bloggeri, päiväkirja ja puhelin. Hukassa olisin, jos kaikki tämä tieto olisi pitänyt tallentaa korvien väliin. 
Ennen kuin vuosi oli puolessa, oli minulla uusi työpaikka. Siitä olen kiitollinen, työ on nyt jatkuva toistaiseksi, eikä minun täydy ahdistua lyhyiden työsuhteiden vuoksi.
  Kun tässä summaan kulunutta, olen tehnyt tänä vuonna laaja-alaisen osaamiseni myötä melkoisen työkaaren. Olen hypännyt kauaksi omalta mukavuusalueeltani, sopeutunut hyvin uuteen työympäristöön ja saanut suoraa positiivista palautetta sekä työkavereilta, että työnjohdolta. Vielä on paljon opittavaa, mutta se pitää pään kunnossa ja polvet notkeina =D

Kulunutta vuotta voisi kutsua myös kulttuurivuodeksi. Kävimme yhdeksässä eri teatteriesityksessä. Erilaiset esitykset houkuttelivat lähialueella osallistumaan ja katsomaan. Kaksi eri musiikkikeikkaa ja muutama kulttuurillisesti historiallinen käyntikohde ilahdutti. Monipuolisesta tarjonnasta on kiva valita itseään kiinnostavat kohteet. Joitakin tapahtumia oli päälletysten, mutta niinhän se aina on. Kaikkea ei voi saada. Tulevalle vuodelle on jo varattu joitain tapahtumalippuja, joten kulttuurinkuluttajat ovat jälleen liikkeellä. Mukaan voisi ottaa muutaman kiakkopelinkin, ettei vallan telkusta katsomiseksi mene tämäkin laji.

Kotimaanmatkailu piti meitä liikkeessä. Niin lähiseudulla, kuin kauempanakin ennätettiin käymään, vaikka ei minulla ollut päivääkään kesälomaa. Tein muutaman työpäivän tunnit sisääntekona, mutta loppujen lopuksi en ennättänyt käyttää vuoden loppuun mennessä kaikkia tehtyjä työtunteja vapaina. 
Kotimaanmatkoille saatettiin lähteä työpäivän aikana saadun ahaa-elämyksen jälkeen, kun nettiselailu tuotti taas jonkun löytöni. Työparini vitsailikin avoimesti, että taas se löysi jotain. Niin löysinkin. Löysin kesän aikana jotain sellaista, etten ollut ikinä kuvitellut tarvitsevanikaan. Nyt, kun työskentelemme miähen kanssa samassa työpaikassa, on vain iltatyöni esteenä kulkemiselle. Meillä on aikaa käydä lasten luona, olemme poikenneet asioille ilman suurempia suunnitelmia. Työmatkamoottoripyöräily lisäsi yhteisiä kilometrejä, mutta remppa vähensi miähen omia ajoja.

 Kulunut kesä oli historiallisen lämmin. Se kuumuus ja valonmäärä jatkui pitkälle syksyyn. Lämmintä ja kuivaa oli riittämiin niin, että olimme todella helpottuneita, kun emme osallistuneet puutarhapäiville, kuin vierailijoina. Pihassa emme laittaneet rikkaa ristiin. Moni kohta valmiissa pihassa sai ärsyyntymiskynnykseni nousemaan, enkä saanut millään itseäni toimimaan ennen suunniteltua muutosta tulevina kesinä. Kuumuus verotti kasvillisuudesta ison osan, eikä kastelussakaan ollut järkeä, kun jokainen vesipisara veloitetaan. Pelkillä hikipisaroilla ei pihaa hoideta. Tuokoon uusi vuosi ilon työskentelyyn myös tällä saralla. 
Sen verran olemme tehneet suunnitelmia tulevia kesiä varten, että olemme ottamassa molemmat punkkirokotteet. Levinneisyys alkaa olla jo todellisuutta näilläkin leveleillä.

 Kun lapsilla on asiat hyvin, on minullakin. Nuorin muutti keväällä omilleen, palasi alkusyksystä takaisin ja on jälleen keräämässä omat kamppeet omaan kotiin. Muutoksen tuulet viuhuvat meidän perheessä jatkuvasti. En enää liiemmin suunnittele tulevaa, kun lapset suunnittelevat sen meidän puolestamme =D
On ihanaa, että kaikilla on hyvät välit keskenään. Tapaamme usein toisiamme yhdessä ja erikseen. Vuosittaiset juhlat, niin lasten, kuin aikuistenkin on juhlittu tänäkin vuona. Monet muistelot, ihanat yhteiset hetket ja tulevat vuodet pysyköönkin yhteisinä.
Meitä on testattu vanhempina monin eri tavoin. Nyt meille annettiin mahdollisuus ottaa kolme ihanaa tehotyttöä yhtä aikaa ja kun siitäkin selvisimme ihan mitään kränää, saimme jopa aamupuurot napaan, niin ehkä olemme saaneet luottamuksen pientenkin parissa. Jopa viikon kesälomaa on väläytelty ensi vuodelle, mutta minullahan ei sitä ole. 
Viikonlopun hoitovuoroista olemme jo hiukan sopineet ja niitä on merkitty päiväkirjaan, joka on muuten kohdallani täyttynyt jo huhtikuulle asti.
Ja minä kun olen ääneen luvannut, että ensi vuosi tulee olemaan vain leppoista työntekoa - mitään ylimääräistä en suunnittele, enkä ota tehdäkseni. Nautin, olen, teen vain mitä pitää ja piste.

 Mitään muuta en aio luvata. En edes sitä, että aloitan paremman elämän. Enkä uutta harrastusta. En aloittanut tänä vuonnakaan. Ainoa asia mikä tänä vuonna piti lähes vuoden, oli karkkilakko. Se kesti lähes 11 kk:tta. Olin siksi yllättynyt, etten viime joulun jälkeen liiemmin edes suunnitellut, tahi ääneen lausunut, mutta olen kuulemma määrätietoinen, kova luu, joka pysyy päätöksessään, jos niin päättää. 
Tämän vuoden joulukarkit löysivät heikon kohtani, mutta luulen jälleen pääseväni sokerihimosta, kun arki alkaa. 
Vierasvaraksi ostamani katoavat aina ennen vieraiden tuloa.Tähänkin olisi hyvä saada aikaan jonkinlainen muutos. Sitä vaan on nii heikko luanne.

 Huvittavinta tämän vuoden hankinnoissani on ostamani kolme ompelukonetta. Näistä yksi, teollisuuskone, käytiin matkailemassa työpäivän jälkeen. 
Kesän alussa myin yhden koneen ja yhden lahjoitin pois. Suuren koneen paikalleen asennus on vieläkin tekemättä. Siihen varatut voimavarat lipuivat, kuin vesi hanhen selästä. Suunnitelmiahan on aina hyvä tehdä, mutta niiden aikatauluttaminen meidän menoihin on joskus todella vaikeaa. 
Katsotaan nyt, kun poika vie osan tavaroistaan omaan kotiinsa, kuinka paljon meille jää tilaa muokata työhuoneesta työtila. 
Talvella alati mukanamme kulkevat lasimateriaalit muuttavat uudessa suunnitelmassa myös paikkaansa. Kaiken muutoksen alla on taas tehtävä siivousta, laitettava turha materiaali kiertämään ja ajatuskin kaikesta tästä alkaa taas ahdistamaan.

 Monipuolisen tekemisen mahdollisuutta on ylläpidettävä ja siihen on kaikki mahdollisuudet annettu. Pidän suurena rikkautena sitä, että voin ja olen aina voinut harrastaa ja tehdä sitä mistä pidän. Olen aina tykännyt työstäni, vaikka se on ollut raskastakin niin fyysisesti, kuin henkisesti. Kotona tekeminen tasapainottaa työ työtä, niin aamu, kuin iltatyötä. Pyrin järjestämään itselleni enemmän vapaa-aikaa, aloittamaan jälleen mieluisat harrastukset, mitkä tuovat minulle hyvää oloa. 
Jostain syystä minusta on vain tullut levoton, enkä malta pysyä aloillani. Edes yhden elokuvan verran.

 Olen myös menneinä vuosina nostanut yhden käsityöni vuoden työksi. Pohdin pitkään minkä tai oikeastaan miksi tämä on valitsemani työ. Sen tekeminen tuotti suunnattoman suuren nautinnon. Se oli vaativa, sen vastaanottaja(t) vielä vaativampia ja sen tekemiseen piti paneutua niin turvallisuuden, kuin laadullisuuden puolesta erittäin tarkasti. 
Tein sen nopealla aikataululla ja mikä minua ilahdutti, sen vastaanotto oli hyvä.
Kyse on tästä pehmoisesta satukuvakirjasta, 1/2, 2/2,  jonka luovutimme yhdessä opiskelijakavereideni ja heidän omien töiden kanssa Ikaalisten varhaiskasvatuksen ryhmille.
Tein tästä myös näytön, saaden siitä kolmosen.
Nostan tähän myös toisen työn, neulepeiton, jonka prosessi oli kiinnostava, haasteellinen ja innostava. Itse prosessista en taaskaan muista mitään, mutta onneksi on nämä muistiinpanot. Tein tästäkin näytön, kolmosen paprut.

Tänä vuonna kaikenlainen käsillätekeminen oli monipuolista, nautinnollista ja osittain haasteellistakin. Uusien tapojen, ohjeiden laatiminen, kirjallisen osuuden kirjoittaminen, vaihekuvien tallentaminen, käytetyn ajan arvionti, hinnoittelu, arvostaminen ja arvostelun kohteena oleminen, olemassa olevan materiaalin hyödyntäminen ovat osa-alueita, joita pitäisi jokaisessa työprosessissa miettiä ja arvottaa.
Olkoon kaikki hyvät arvot kohdillaan sinunkin käsityöprosesseissasi. Nautitaan mukavista hetkistä, keskeneräisyydestä ja valmiin työn tuottamasta mielihyvästä.
Tänä vuonna langankulutukseni nousi himppasen yli viiden kilon.

Birgit mummon korteista kopioitu:

Edessä on sata ovea, tuhat tietä. Valitse sydämelläsi, punniste tunteella. Käytä hiven järkeä.
Ovet on tehty avattavaksi, elämä elettäväksi. Jos erehdyt, uskalla itkeä, uskalla nauraa, uskalla muuttaa suuntaa.
Ei mikään kasva ilman vettä, ei ihminen kypsy kyynelittä.
Mutta silti odota parasta, äläkä pelkää pahinta, niin saat mitä ansaitset.

Hyvää ja toivorikasta uutta vuotta sinulle!